”Meidän perheessä vaiettiin (ikuisiksi ajoiksi) isäni tekemä itsemurha. Siitä ei puhuttu ja isän muistokin jäi jonnekin taka-alalle. Olin tuolloin jo omillani työelämässä ja kaukana kotoa. Suruviesti jäyti yksinolevaa ja jäi jonnekin syvälle kaivamaan mieltä kymmeniksi vuosiksi. Paranemisen avain toi asian yllättäen esiin. Nyt tuli aika käsitellä asia, joka oli ollut piilossa. En ollut tajunnut, että se mitä isä oli tehnyt tuotti minussa myös vihaa isää kohtaan. Erityisesti siitä, että hän teki itsekkäästi sen teon, mikä sitten puolestaan aiheutti minulle tuskaa ja häpeää. En kuitenkaan ollut tätä asiaa tiedostanut. Kun aloin käsitellä tapahtunutta avaimella, pääsin vähitellen vapaaksi kantamastani taakasta ja aloin tajuta ja ymmärtää isääni. Hän oli herkkä ihminen, sodan läpikäymä ja traumoittama. Silloin ei ollut keinoja käsitellä asioita. Sukupolvien takaa traumat ja kokemukset kulkevat helposti käsittelemättöminä seuraaville sukupolville. Suvuissa on ihmisiä, jotka ovat eläneet kuten mekin, kantaen omat surunsa, murheensa ja huolensa. Kun tajuaa olevansa osa sukupolvien ketjua, Paranemisen avain avaa myös niitä lukkoja, jotka ovat olleet myös edeltäjiemme ongelmia. Vapautuminen tuo ilon ja konkreettisen rauhan sekä rakkaudella näiden edeltäjiemme muistelun.

Olen käsitellyt avaimen avulla paljon asioita kaiken kaikkiaan (mm. kelpaamattomuutta, hylätyksi tulemisen tunnetta, auktoriteettiongelmia) ja sen myötä huomannut erilaisia fyysisiä vaikutuksia. Esimerkiksi ongelmat vatsani kanssa ovat helpottaneet, kipuja on lähtenyt, ryhtini on parantunut ja oloni on paljon seesteisempi ja rauhallisempi.”