Miten minusta tuli stressinhallintavalmentaja? Olen pienestä pitäen ollut kova suorittaja ja stressaaja, koska olin täydellisuuden tavoittelija, muiden miellyttäjä ja muiden tunteisiin mukautuja. Matkani stressinhallintavalmentajaksi alkoi syksyllä 2015 kun olin henkisesti ja fyysisesti aivan loppu. Olin kolmatta kertaa elämässäni menossa henkisesti pohjalle. Stressi oli saamassa yliotteen. Olin käynyt läpi avoeron ja kaksi raskasta muuttoa vain reilun kuukauden sisällä, koska aloin voida huonosti ensimmäisessä asunnossa sisäilmaongelmien vuoksi. Tuon kesän jälkeen olin ihmisraunio. En tiennyt kuka oikeasti olen, mitä haluan ja miten tästä eteenpäin. En tiennyt, mitä tehdä sen valtavan ahdistuksen kanssa, jota olin kerännyt sisääni jo vuosia, ja joka söi minua fyysisesti ja henkisesti.
Olin aina reagoinut stressiin jumittumalla fyysisesti, erityisesti niskasta ja selästä. Tuolloin kehoni veti minut totaaliseen jumitilaan ja pysäytti minut. Pahimpana hetkenä makasin lattialla, enkä pystynyt puhumaan. Tajusin olevani jälleen tilanteessa, jossa seuraava askel olisi uupuminen. Luovuttaminen. Se oli se malli, mikä minulla oli. Vein itseni aina yli rajojeni, joita en edes tunnistanut ja heräsin pohjalta, josta aloin vaivalloisesti kapuamaan ylös. Elämäni oli isoja, pitkiä aaltoja – ylös ja alas. Ensimmäisen kerran masennuin jo lukiossa. Suoriuduin siitä suorittajalle kiitettävästi, mahdollisimman nopeasti ja muille mahdollisimman vähän häiriötä aiheuttaen, jotta pääsin sitten tukka putkella eteenpäin.
Toisen kerran masennuin ja sain burn outin yliopistossa. Mitä muutakaan oli odotettavissa, kun en ollut kyennyt kohtaamaan ongelmieni syitä? Luulin itse olevani matkalla ylös ja kohti huippusuorituksia, mutta suunta olikin alas ja syvemmälle kuin koskaan. Laput olivat olleet visusti silmillä. Toisen kerran jälkeen käsittelin paljon asioita ja heräsin sairaalloiseen suorittamiseeni. Lupasin itselleni, etten enää koskaan joudu samaan tilanteeseen. Säikähdin itsekin, että olin vienyt itseni tilanteeseen, josta en nähnyt enää poispääsyä. Uskoin oppineeni ja muuttuneeni. Elämän prioriteettien uusiksi menemistä vauhditti tuolloin myös elämänkokemukset, jotka vahvistivat sitä, että elämässä on tärkeämpiä asioita kuin materia ja suorittaminen. Lähdin rakentamaan elämääni uusien arvojen pohjalta. Valmistuin kauppatieteiden maisteriksi ja menin työelämään erilaisiin asiantuntijatehtäviin. Mutta niin paljon asioita oli vielä käsittelemättä ja taakkaa sisälläni, että vuosien saatossa pikkuhiljaa palasin vääjäämättä vanhaan.
Muutoksen aika – stressi saatava hallintaan
Aloin taas hukata itseni, keskittyä muihin ja suorittaa elämää. Stressi kasvoi kasvamistaan. Suorittaminen ei enää ollut samanlaista kuin ennen kun elämäntavoite oli ollut mahdollisimman korkealle uralle nouseminen. Mutta nyt se oli arjen ja muille elämisen suorittamista. Ystäväni ovat kertoneet minulle jälkikäteen, että noina aikoina, kun minulta kysyi, mitä minulle kuuluu – vastasin, mitä puolisolleni kuului. Olin täysin irtaantunut itsestäni ja omasta hyvinvoinnistani.
Kun sitten pahoinvointi oli kasvanut niin valtavaksi, että muutos oli tehtävä, tajusin, että olin vienyt itseni jo liian pitkälle. Aiempien kokemusteni ansiosta kuitenkin tunnistin sen ja koin olevani risteyksessä, jossa vaihtoehtoina oli jälleen uupumus tai sitten avun hankkiminen. Jonkin keinon etsiminen, jolla saisin vielä elämäni hallintaan. En kokenut saavani perinteisestä lääketieteestä apua, koska en ollut tippunut vielä totaaliseen kuoppaan. Tasapainottelin vielä kuopan reunalla ja olin toimintakykyinen, mutta tiesin, että en enää kauan. Muistan miettineeni, että eikö todella ole mitään keinoa, jolla voisin saada stressin hallintaan?
Löysin itseni syksyllä 2015 (itse koen johdatuksesta) Viisas elämä -messuilta ja kävin siellä kaikilla mahdollisilla stressi-aiheisilla luennoilla. Menin Paranemisen avain -valmentaja Miia Huitin luennolle ja ajattelin siellä, että mistäköhän tässä oikein on kyse ja vaikutti vähän erikoiselta, mutta koin ettei minulla ollut mitään menetettävää. Luennolta sain toivonkipinän ja työkalun, jota ainakin kokeilla. Lähdin tekemään Paranemisen avaimen yleisharjoituksia päivittäin ja vähitellen kehoni jännitys alkoi hellittää ja synkkä verho silmien edestä hälvetä. Puristus rintakehässäni alkoi helpottaa ja hengitys kulkea paremmin. Oloni alkoi kevetä sitä mukaa kun sain käsiteltyä niitä uskomuksia, jotka stressasivat minua. Tunsin rauhaa ja rakkautta sisälläni tavalla, jota en ollut koskaan kokenut. Mikään ympärilläni ei muuttunut, mutta minä aloin muuttua. Tajusin, että hyvinvointini ei riipu ulkoisista olosuhteista.
Avaimen avulla olen pystynyt käsittelemään mitä erilaisempia vääriä uskomuksiani, jotka ovat syntyneet lapsuudessani ja nuoruudessani sekä tulleet opittuna tai saatuna vanhemmiltani ja heitä aikaisemmilta sukupolvilta. Olen pystynyt käsittelemään patoutuneita tunteita ja negatiivisia kokemuksia. Olen purkanut mm. riittämättömyyttä, häpeää, katkeruutta, vihaa, surua ja epäonnistumisen tunteita. Keskeisimpiä teemoja itselläni ovat olleet mm. suorittaminen, kyvyttömyys tunnistaa omia tarpeita ja tunteita sekä sinkkuuteen/parisuhteeseen liittyvät lukot. Viimeisimpinä teemoina ovat olleet äitiyteen/vanhemmuuteen liittyvät kipupisteet.
Stressinhallintavalmentajaksi
Paranemisen avain -harjoitusten avulla pysähtyminen ja rauhoittuminen johtivat myös siihen, että aloin kuulla sisäistä ääntäni/sydäntäni paremmin. Pitkään yritin paeta sitä ja olla kuuntelematta. Pelottavaa oli, kun tajusin haaveilevani valmentamisesta ja menetelmän opettamisesta muille. Paljon piti työstää pelkoja ja ajatuksia kuten ”Mitä ihmiset ajattelisivat? ja ”Onko minusta siihen?”. Sisäinen ääni ei kuitenkaan suostunut hiljentymään ja lopulta olin kerännyt tarpeeksi rohkeutta ja uskaltauduin. Joulukuussa 2016, reilu vuosi Paranemisen avain- menetelmään tutustumisen jälkeen, lähdin kouluttautumaan Suomen kolmanneksi Paranemisen avain -valmentajaksi. Sain koulutuksen päätökseen elokuussa 2017 ja tässä sitä ollaan! Vuonna 2018 kävin myös NLP (neurolingvistinen ohjelmointi) Practitioner -koulutuksen True Hearts:lla englantilaisen Janet Woodjettsin ohjaamana. Lisäksi olen suorittanut tammikuussa 2019 Moodmetric -valmentajakoulutuksen, minkä myötä otin Moodmetric -älysormuksen mukaan stressin mittaamiseen.
Olin äitiyslomalla/vanhempainvapaalla loppuvuodesta 2019 alkaen ja palasin valmennusten pariin loppuvuodesta 2021. Elokuussa 2022 jäin uudelleen äitiys/vanhempainvapaalle.
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni kutsumusammatissani ja teen työtä, joka tuntuu oikealta. Koen olevani yhä enemmän se ihminen, joka sydämessäni olen. Se ihminen, joka oli piilossa rakentamieni suojamuurien alla. Tehtäväni on nyt auttaa muita vapautumaan omista rajoittavista vääristä uskomuksista ja löytämään rauhaa sisältään. Haluan auttaa muita ihmisiä auttamaan itseään ja myötäelää heidän matkallaan. Toivottavasti myös sinun matkallasi.
Voit lukea täältä, millaisia valmennuspalveluita tarjoan. Sinulle sopivan valmennuksen voit hankkia täältä.