Tässä blogissa tulen jakamaan ajatuksia ja omia kokemuksiani Paranemisen avain -menetelmästä. Valmentajana, kuljen samanaikaisesti omaa henkilökohtaista matkaani, kohdaten oman elämäni epäterveet uskomukset. Sitä kautta toivon voivani herättää ajatuksia, joista olisi hyötyä myös sinun matkallasi. 

Kun Paranemisen avain -menetelmä tuli elämääni, olen opetellut kuuntelemaan sydäntäni ja vähitellen rohkaistunut myös toteuttamaan sitä, mikä on tuntunut oikealta. Haastavinta on ollut uskaltaa toteuttaa sydämen unelmia ja olen kipuillut sen kanssa näiden vuosien varrella. Pelot ja huolet ovat yrittäneet ottaa yliotetta.

Kun seuraat sydäntäsi, ovet alkavat avautua. Tähän olen luottanut ja tukeutunut, kun olen lähtenyt tekemään muutoksia. Viime aikoina olen kuitenkin herännyt siihen, että minulla on ollut haitallinen uskomus, että asioiden tulisi tapahtua myös helposti ja nopeasti. Kun sydämestä kumpuavaa unelmaa lähtee seuraamaan, ovet vain taianomaisesti avautuvat. Kun näin ei käynytkään, turhautuminen ja ärtymys valtasivat mielen. Miksi asiat eivät voi vain onnistua? Mikä tässä on nyt vikana? Miksei palkinto seuraa siitä, että kuuntelen sydäntäni? Enkö minä teekään oikeita asioita? Olinko sittenkin väärässä kun kohtaan vastustusta?

Mitä enemmän menee aikaa, sitä pahemmin negatiivisuus vie tilaa. Lopulta jouduin kohtaamaan ongelmani kipeän ytimen eli turhautuneisuuden ja kärsimättömyyden siitä, että asiat eivät mene haluamallani tavalla. Tunne muistutti uhmaikäisen raivosta ja surusta, kun ei saa sitä mitä haluaa. Havainto oli kipeä, kuten usein on, kun jokin tärkeä asia nousee pintaan. Asiaa ei haluaisi kohdata, koska se nostattaa häpeää ja syyllisyyttä. En kai minä nyt näin voi ja saa ajatella? Tunteen haluaisi vain piilottaa niin syvälle kuin mahdollista.

Kohti ymmärrystä, kohtaamalla uskomus

Kohtaamisen kautta, sain purettua sisältäni näitä negatiivisia tunteita ja pääsin työstämään uskomusta Paranemisen avaimella. Ymmärsin, miten vääristynyt tämä uskomus on, että sydämen ääntä kuuntelemalla asioiden pitäisi tapahtua helposti ja ennen kaikkea haluamallani tavalla. Miten minä voisin tietää omalla kapealla näköpiirilläni, mikä on paras tapa unelmani toteutumiselle? Millä oikeudella vaadin asioiden tapahtuvan juuri siten, kuten minä haluan? Jos unelmat toteutuisivat aina sormia napsauttamalla, mitä siitä seuraisi? Kuinka nopeasti siihen turtuisi ja alkaisi pitämään asioita itsestään selvinä? Miten kiitollinen osaisi olla, jos unelmat toteutuisivat aina tästä vain? Unelmien eteen täytyy edelleen olla valmis tekemään töitä. Järjellä toki tämän tiesin, mutta tunnetasolla olin jotenkin onnistunut eksymään. Kun toive, ja halu sen toteutumiselle on kova, on vaikeaa olla kärsivällinen ja luottaa. On myös vaikea luottaa kun asiat eivät ole omassa kontrollissa ja lopputulos on vielä hämärän peitossa.

Sisäistin, että vastustuksellakin on tarkoituksensa. On ehkä jotain, mitä on ensin opittava, jotta unelma voi toteutua. Haasteilla voidaan myös testata sitä, miten kovasti todella unelman haluaa toteutuvan vai onko heti valmis luovuttamaan. Tai kenties unelmassa on jotain, mikä ei olekaan tarkoitettu ja oikeasti hyväksi tässä hetkessä. Omalla kohdallani koen opetuksen olleen ennen kaikkea se, ettei asioita voi pakottaa tapahtuvaksi ennenaikaisesti. On lujitettava luottamusta asioiden järjestymiseen, niin vaikealta kuin se tuntuukin. On jaksettava olla uskollinen sydämelleen. Luottamus on omalla kohdallani edelleen keskeisimpiä työstettäviä asioita, mutta onneksi saan jatkaa sen parissa.

Kun kohtaamme vastustusta, on tärkeää pysähtyä kuulostelemaan, mistä on kyse. Mitä minun on ehkä nyt ensin kohdattava ja opittava?

Tutustu valmennuspalveluihini täällä.